Vaikuttava Vincent River
Philip Ridley on jälleen innoittanut Mikko Roihaa ohjaamaan ”tiukan, rankan, tajunnan räjäyttävän esityksen”. Näin kirjoitti Sinikka Viirret näytelmän ennakkoesityksestä Kainuun Runoviikolla ja jatkaa: Mikko Roihan ohjaus näyttää, mitä poliittinen teatteri voi tämän päivän yhteiskunnassa olla.
”Vahva teksti ja tinkimätön ohjaus, pitkä harjoitusperiodi sekä erinomaisesti rooleihinsa sopivien näyttelijöiden intensiivinen työskentely ovat synnyttäneet esityksen, joka poraa itsensä suoraan katsojan sieluun.”
”… kyse on eräästä äidistä ja eräästä pojasta ja heidät hetkeksi yhteen saattavasta menetyksestä. Suru on aluksi piilossa monen kuoren ja kovettuman ja silkan kauhun alla, mutta kun se lopulta pääsee pintaan, kauhua seuraavat kyyneleet sekä harvinaisen koskettava katharsis.”
”Totuus vapauttaa ja esitys puhdistaa siitäkin huolimatta, että loppu jättää näytelmän henkilöiden jatkon avoimeksi. Muutos on mahdollinen, vaikka tässä tapauksessa se käy ankarimman mahdollisen kivun ja luopumisen kautta.
Mitään muuta ei ratkaista kuin uskallus tietää ja oikeus surra – mutta se onkin paljon, Vincent Riverin maailmassa kenties kaikki.” Suna Vuori, Helsingin Sanomat
Viharikoksia silmästä silmään
Turun Sanomat 2.10 2010 02:32:26
- Philip Ridley: Vincent River, suomennos Sami Parkkinen. Turun kaupunginteatteri, ohjaus ja lavastus Mikko Roiha, äänet Sami Silén, video Mika Meskanen, puvut Taina Sivonen. Ensi-ilta Sopukassa 30.9.
Se, joka kaipaa vahvistusta uskolleen, että teatterilla on jokin muukin kuin viihdemerkitys, kannattaa suunnistaa tänä syksynä Turun kaupunginteatterin Sopukkaan.
Englantilaisen Philip Ridleyn kirjoittama ja Mikko Roihanohjaama Vincent River pureutuu vähemmistöön, tarkemmin homoseksuaaliseen vähemmistöön, kohdistuvaan vihaan ja siitä seuraavaan väkivaltaan sellaisella intensiteetillä, ettei kukaan voi jäädä kylmäksi. Se ei anna katsojalle mahdollisuutta jättäytyä ulkopuoliseksi vaan vetää hänet osalliseksi ja vaatii ottamaan kantaa.
Tätä päivää
Aika harvoin teatterista poistuu niin järkytettynä ja kosketettuna kuin Vincent Riverin jälkeen.
Näytelmä kertoo 17-vuotiaan Jamien ja keski-ikäisen Anitan kohtaamisesta muutama kuukausi sen jälkeen, kun Anitan poika, Vincent River on murhattu raa’asti. Jamie löysi ruumiin, eikä näky ole jättänyt häntä rauhaan. Hän on tullut Anitan luo kuullakseen enemmän Vincentistä.
Tämän enempää juonta ei voi paljastaa, sillä kyse on näytelmästä, jonka salaisuus avautuu vähä vähältä lopullisen totuuden paljastuessa vasta viimemetreillä.
Näytelmässä ei kuitenkaan selvitellä vain murhaa. Vincent River käsittelee myös äitien ja poikien suhdetta sekä yhteisöissä piilevää – tarkoituksellista tai tarkoittamatonta – väkivaltaa.
Vaikka Vincent Riverissä kyse on nimenomaan homoseksuaalisuuteen kohdistuvasta aggressiosta, se on yleistettävissä mihin tahansa vähemmistöön, olipa se sitten etnistä tai uskonnollista laatua.
Viime kesän iskut Pride-kulkueeseen ja Setan toimistoon tekevät kuitenkin seksuaaliseen vähemmistöön kohdistuvan viharikoksen erityisen ajankohtaiseksi.
Järkyttävän hyvää näyttelijäntyötä
Roihan ohjaama ja lavastama ja Tiina Weckströmin ja Markus Riutun esittämä Vincent River on laatutyötä jokaiselta osa-alueeltaan. Kaiken nykyteatterille ominaisen hajanaisuuden, erilaisten elementtien yhteen kasaamisen ja emootioiden karttelun rinnalla on hyvä huomata, miten syvältä vahvaan näyttelijäntyöhön nojaava, äärimmilleen keskitetty ja samaistumisen salliva draama pystyy yhä koskettamaan.
Näytelmän tunnelma on alusta asti niin latautunut, että huomaan puolivälissä esitystä istuvani vain puoliksi tuolillani, jännittyneenä ja etukenossa. Rentoutumista teatterista hakevat älkööt vaivautuko Vincent Riveriin.
Weckström ja Riuttu ovat järkyttävän hyviä, he elävät joka solullaan todeksi roolihenkilönsä. Weckström äidin, joka on padonnut vuosia häpeänsä ja pelkonsa kovan kuoren taakse, ja Riuttu nuorukaisen, joka oli jo vapautumassa pelostaan, kunnes maailma iski lujaa takaisin.
Anitan ja Jamien murtumisen ja tuskan katsominen pakahduttaa, mutta puolitoista tuntiseen esitykseen mahtuvat kaikki muutkin tunteet. Niihin ei vihjata hienovaraisesti vaan henkilöissä tapahtuvat liikahdukset ovat myös fyysisiä akteja, milloin voimakkaampia toisiinsa takertumisia milloin vain pieniä asennon tai katseiden vaihtumisia – mutta aina yhtä tosia.
Pieneksi rajatulla näyttämöllä, jota valaistus tiivistää ajoittain entisestään, näitä tunteita eivät pääse pakoon sen paremmin näytelmän henkilöt kuin katsojatkaan.
Pitkää elämää!
Vincent River on syntynyt Vapaan Teatterin tuotantona yhteistyössä helsinkiläisen Korjaamo Teatterin, Turun ja Lahden kaupunginteattereiden sekä Tampereen työväen teatterin kanssa. Ennen Turun ensi-iltaa sitä on esitetty jo Berliinissä, Kajaanin Runoviikolla sekä Korjaamolla. Tampereella näytelmän ensi-ilta on keväällä ja Lahdessa syksyllä 2011.
Ilman tällaista yhteistyötä Vincent Riverin elinkaari olisi varmaan jäänyt yhteen esityskauteen, mikä olisi ollut todella sääli. Tämä tarina täytyy kertoa yhä uudelleen.
IRMELI HAAPANEN